"Sukupuolistununut vihapuhe on osa sukupuolistunutta väkivaltaa" / "Gendered hate speech is gendered violence" Natalia Ollus on the Gender Equality Barometer

Published 26.7.2018

In English below

Seksuaalisesta häirinnästä ei tänä päivän voi puhua viittaamatta Metoo-kampanjaan. Seurasin viime syksynä naisten kokemusten jakoa somessa. Olen itse tutkinut väkivaltaa ja etenkin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa lähes 20 vuotta, ja tiedän, että moni ei kerro väkivaltakokemuksistaan pelon ja häpeän takia, ja koska uhri ei luota siihen, että häntä uskottaisiin. Tutkijana tiesin, että valtaosa väkivallasta jää siksi piiloon. Olin silti todella järkyttynyt siitä määrästä häirintää ja väkivaltaa - ja etenkin vakavaa väkivaltaa – josta naiset avautuivat somessa. Nämä naiset kertoivat kipeästä, satuttavasta ja hajottavasta väkivallasta, häirinnästä ja ahdistelusta, joissa tekijänä oli lähes poikkeuksetta mies, ja useimmiten joku tuttu mies. Kertojien joukossa oli sekä nuoria että vanhoja, eri taustan omaavia naisia. Metoo korosti mielestäni aiempaa vahvemmin sitä, että kyseessä todella on iso rakenteellinen ongelma: miesten naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä ja arkipäiväistä. Siihen ei ole riittävästi puututtu, eikä sitä ole riittävästi paheksuttu, vaan sitä on pidetty naisten elämään itsestään selvästi kuuluvana asiana.

Tasa-arvobarometrissa sekä naisilta että miehiltä on kysytty seksuaalisesta häirinnästä. Uusien tulosten mukaan etenkin aiempaa useammat nuoret naiset kertovat kokeneensa häirintää. Myös uusi Poliisibarometri nostaa esiin "nuorten naisten kokemustodellisuuden" muutoksen, eli sen, että nuoret naiset kertovat aiempaa useammin kohdanneensa seksuaalista ahdistelua. Poliisibarometrissa pohditaankin sitä, onko kyseessä ahdistelun määrällinen lisääntyminen, vaiko nuorten naisten tulkinnan muuttuminen, vai molemmat.

Itse arvelen, että kyse on varsinaisen yleisyyden lisääntymisen sijaan siitä, että tietoisuus on lisääntynyt, ja toleranssi laskenut: etenkin nuoret naiset osaavat nimetä häirinnän häirinnäksi, eivätkä enää samalla tavalla hyväksy tai siedä seksuaalista häirintää. Sama koskee toivottavasti myös nuoria miehiä; uskon ja toivon, että väkivalta ja häirintä vähenevät etenkin nuorempien sukupolvien myötä.

On hienoa, että Tasa-arvobarometrissa käsitellään seksuaalisen häirinnän ohella ensimmäistä kertaa vihapuhetta. Tuore barometri osoittaa, että myös vihapuhe näyttäisi olevan sukupuolistunutta: se kohdistuu suuremmassa määrin naisiin, ja etenkin vähemmistönaisiin ja yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa oleviin naisiin. Myös aikaisempi tutkimus osoittaa, että vihapuheella on merkittäviä seurauksia koska se saa osan vihapuheen kohteista muuttamaan omaa toimintaansa – ja tämä onkin usein vihapuheen tarkoitus. Vihapuhe ei pelkästään vaikuta sen kohteena olevaan yksilöön, vaan myös yhteiskuntaan laajemmin. Tasa-arvobarometri vahvistaa sen käsityksen, että sukupuolistununut vihapuhe on osa sukupuolistunutta väkivaltaa.

Tasa-arvobarometrissa kysytään nimenomaan sukupuoleen liittyvästä vihapuheesta. Vihapuheilmiön ymmärtämisen takia olisi tärkeä selvittää vihapuheen yleisyyttä myös laajemmin, ja tarkastella sitä, miten ihmiset itse määrittelevät vihapuheen ja mikä koetaan vihapuheena, ja onko näissä sukupuolten välisiä eroja.

Toivon, että tänään julkistettu Tasa-arvobarometri auttaa edelleen lisäämään keskustelua väkivallasta, häirinnästä ja vihapuheesta sekä molempien väkivallan muotojen sukupuolistuneesta luonteesta. Väkivallasta kertominen vaatii suurta rohkeutta, myös Tasa-arvobarometrin kyselymuodossa. Toivon, että kokemuksiaan jakaneet kokevat, että kertominen on pienentänyt väkivallan aiheuttamaa taakkaa, ja että he halutessaan saavat apua. Tarvitsemme edelleen lisää matalan kynnyksen palveluita ja tukea järjestöjen tekemälle työlle. Tulokset osoittavat jälleen kerran sen, että sukupuolistunut väkivalta on Suomessa ongelma, johon tulee puuttua.

Kommenttipuheenvuoro, esitetty 2017 Tasa-arvobarometrin julkistamistilaisuudessa 15.6.2018

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Sexual harassment cannot nowadays be discussed without referring to the #Metoo campaign. Last fall I followed women sharing their experiences on social media. I have personally researched violence and in particular violence against women for nearly 20 years, and I know that many victims do not talk about their experiences of violence due to fear and shame, and because the victim does not trust that s/he would be believed. As a researcher, I knew that most of the violence therefore remains hidden. I was still really shocked by the amount of harassment and violence - and serious violence, in particular – which women shared on social media. These women spoke about painful, hurtful and disruptive violence, harassment and stalking, in which the perpetrator, almost without exception, was a man, and usually a man they knew.

There were both young and old women among those sharing their experiences, and women with different backgrounds. In my opinion, #Metoo stressed stronger than ever that this is really a major structural problem: violence against women is common and an everyday occurrence. It has not been sufficiently addressed and neither has it been sufficiently condemned; instead, it is seen as a self-evident part of women's lives.

The Finnish Gender Equality Barometer 2017 asked both female and male respondents about their experiences of sexual harassment. According to the new data of the barometer, a larger share of young women say that they have experienced harassment compared to before. The new Police Barometer also highlights the change in young women’s reality, showing that young women are more likely to talk about their experiences of sexual harassment than before. In the Police Barometer, the researchers ponder whether this is related to a quantitative increase in harassment, or whether the increase is due to a change in how young women interpret harassment, or both.

In my opinion it is more a question of an increase in awareness rather than in prevalence; tolerance for harassment has decreased and young women in particular are able to name harassment as what it is, and do not accept or tolerate it. I hope the same holds true for young men; I believe and hope that violence and harassment will diminish, especially with the younger generations.

It's great that the Gender Equality Barometer for the first time features questions on hate speech alongside questions of sexual harassment. The recent barometer shows that also hate speech appears to be gendered: it is to a greater extent directed at women, especially women of a minority background and women with a socially significant position. Also other studies show that hate speech has significant consequences because it gets some of the victims to change their behavior – and this is often the very intention of hate speech. Hate speech not only affects the individual in question but also society at large.

The Gender Equality Barometer confirms the perception that gendered hate speech is part and parcel of gendered violence.

The Gender Equality Barometer specifically asks questions about gender-related hate speech. In order to understand the phenomenon of hate speech, it would also be important to study the prevalence of the hate speech more broadly, and look at how people themselves define hate speech, and what is considered as a hate speech and whether there are gendered differences.

I hope that the latest Gender Equality Barometer will continue to stimulate the debate on violence, harassment, hate speech and the gendered nature of these types of violence. Talking about personal experiences of violence requires a great deal of courage, also in a survey such as the Gender Equality Barometer. I hope that those who shared their experiences feel that it reduced the burden of violence, and that they will receive help if they so wish. We still need more low-threshold services for victims of violence and support for the work done by non-governmental organizations. The results of the Gender Equality Barometer show, once again, that gendered violence in Finland is a problem that needs to be tackled.

Remarks given at the launch of the Finnish Gender Equality Barometer 2017, in Helsinki on 15 June 2018



Dr Natalia Ollus
HEUNIn johtaja / HEUNI Director