Parhaallakin yritystoiminnalla voi olla haitallisia vaikutuksia joko luonnolle, ihmisille tai yhteiskunnalle. Etenkin kansainvälinen hankinta- ja rekrytointiketju voi lisätä yritystoiminnan riskejä, mutta haasteita on myös kansallisesti ja Euroopan alueella.
Yritysvastuu lähtee siitä, että yritys tuntee toimintansa ja arvoketjunsa vaikutukset ihmisiin ja ympäristöön ja pyrkii välttämään aiheuttamasta haitallisia vaikutuksia. Kun yritys tunnistaa todellisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia, sen tulee puuttua niihin ja ehkäistä niiden syntyä sekä poistaa, lieventää ja korjata jo aiheutetut vaikutukset. Haittoja ja riskejä voi olla lukuisia; yksi niistä on työntekijöiden hyväksikäyttö ja pahimmillaan ihmiskauppa pakkotyötarkoituksessa. Tämä riski voi koskettaa yritystä sen alihankintaketjussa tai omissa rekrytoinneissa, niin Suomessa kuin muissakin maissa.
Yritysvastuu oikeudellistuu ja vaatimukset tulevat monessa muodossa
Kohta yritysten vastuullisuus ei enää ole vapaaehtoista. EU:n tiukentuva sääntely, kuten tuleva kestävyysraportointidirektiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive, CSRD) ja EU:n parlamentin, neuvoston ja komission neuvotteluissa paraikaa oleva huolellisuusvelvoitedirektiivi (Corporate Sustainabilty Due Diligence, CSDD), vaatii erityisesti suuria yrityksiä tunnistamaan, puuttumaan ja raportoimaan vaikutuksistaan laajasti. Lisäksi syyskuussa 2022 Euroopan komissio esitti ehdotuksensa pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellosta ja tällä hetkellä EU:ssa päivitetään ihmiskauppadirektiiviä, joka pyrkii vahvistamaan yritysten roolia ihmiskaupan torjunnassa.
Ihmiskauppadirektiivin päivitysehdotuksessa halutaan kriminalisoida ihmiskaupan uhrien palveluiden tietoinen käyttö sekä asettaa pakolliset sanktiot ihmiskauppaan syyllistyneille oikeushenkilöille. Direktiivin sanktiot tulisivat näin ollen koskemaan sellaisia yrityksiä, jotka ovat olleet tietoisia siitä, että niiden hankinta- tai rekrytointikumppaninsa hyväksikäyttävät työntekijöitään. Tämän osoittaminen aukottomasti voi kuitenkin olla haastavaa pitkissä hankintaketjuissa, joten sanktioinnin toimeenpanon voidaan odottaa olevan vähäistä.
Yritysten vastuu hankintaketjuistaan on kuitenkin huolellisuusvelvoitedirektiivin lähtökohta. Se tulee edellyttämään yrityksiltä myös ihmiskaupan tunnistamista ja ennaltaehkäisyä. Kaikkein selkeimmin yritysten vastuu ja rooli ihmiskaupan torjunnassa näkyy EU:n asetusehdotuksessa pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden kiellosta. Tämä asetusehdotus keskittyy kuitenkin vain tuotteisiin ja täten jättää ulkopuolelleen korkean riskin palveluhankinnat kuten siivouksen, jossa on Suomessa esiintynyt työntekijöiden hyväksikäyttöä.
Nämä useat eri sääntelykokonaisuudet täydentävät toisiaan. Tietystä päällekkäisyydestä ja epäselvyyksistä huolimatta on selvää, että yritysten tulee jatkossa tuntea oman toimintansa ja arvoketjunsa vaikutukset ihmisoikeuksiin entistä paremmin ja puuttua niiden negatiivisiin vaikutuksiin. Viranomaiset tulevat myös valvomaan tätä. Tehokasta toimeenpanoa ja näkyviä vaikutuksia saanemme odottaa kuitenkin vielä jonkin aikaa.
Tietoista käyttöä vai huolimattomuutta?
Ihmiskauppadirektiivin päivityksessä tietoisen käytön määritteleminen ja todentaminen tulee olemaan vaikeaa. Samalla voidaan pohtia tarkemmin tietoisen käytön yhteyttä asianmukaisen huolellisuuden määritelmään, joka on huolellisuusvelvoitedirektiivin keskiössä. Esimerkiksi jos tietyllä toimialalla työperäisen ihmiskaupan riskit ovat merkittävät, mutta palvelun tilaaja ei niitä aktiivisesti tunnista, ennaltaehkäise tai lievennä omilla toimillaan, toiminta on varmasti huolimatonta mutta ei välttämättä tietoiseksi käytöksi määriteltävää.
Esimerkiksi ulkomaalaistaustaisen työvoiman välityksessä on esiintynyt tilanteita, joissa kohdeyritys on hyötynyt hyväksikäytön uhrien työstä, vaikka ei itse ole heitä rekrytoinut eivätkä työntekijät ole olleet työsuhteessa kohdeyritykseen. Suomessa on viime vuosina tullut esiin työntekijöiden hyväksikäyttöä alihankintaketjussa, esimerkkinä tuoreet esitutkinnat metsämarjanpoiminnassa ja kasvihuonetuotannossa. Näiden yritysten vapaaehtoiset toimet työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi omassa toiminnassa tai alihankintaketjuissa eivät ole olleet riittäviä. Kyseiset yritykset eivät selvästi ole toimineet riittävän huolellisesti, mutta on haastavampaa arvioida, onko mahdollisen ihmiskaupan tai työperäisen hyväksikäytön uhrien työvoiman hyödyntäminen ollut yritysjohdolta tietoista toimintaa. Tulevaisuudessa sen määrittelee viime kädessä oikeuslaitos.
Tietoisen käytön määritelmä on saanut osin ansaitustikin kritiikkiä. Kuitenkin rangaistavuuden tehokas toimeenpano oikeushenkilöiden kohdalla vahvistaisi yritysten huolellisuutta, riskienhallintaa ja ennaltaehkäiseviä toimia. Se tulisi kohdistaa erityisesti liiketoimintaan, jossa ihmiskaupan uhrien palveluja käytetään tietoisesti tai vähintään välinpitämättömästi osana yrityksen liiketoimintamallia. Tällainen kohdennus voisi vähentää kriminalisoinnin jäämistä puhtaasti symboliseksi kirjaimeksi sekä parantaa sen toteutumisen valvontaa.
Hyväksikäyttötapauksia tulee edelleen jatkuvasti esiin
Suomessa on viime vuosina panostettu ihmiskaupan torjuntaan lisäämällä esimerkiksi viranomaisten resursseja ja toimivaltuuksia. Uudessa hallitusohjelmassa on esimerkiksi viranomaisten tiedonsaantioikeuksien parantamiseen tähtääviä toimia, mutta on selvää, etteivät viranomaiset koskaan voi puuttua kaikkeen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan – väärinkäyttäjät ovat aina askeleen edellä.
Sen takia yritysten roolia ihmiskaupan torjunnassa tulee vahvistaa ja painottaa sitä osana yritysten vastuuta, etenkin niissä yrityksissä joissa pakkotyö on olennainen riski. Suomessa sellaisia ovat yritykset, jotka hankintaketjujensa kautta ostavat muun muassa maatalous-, siivous-, rakentamis- ja ravintola-alojen tuotteita tai palveluita tai jotka toimivat näillä aloilla.
Saara Haapasaari
Kirjoittaja on vastuullisuusasiantuntija Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNIssa. Julkaistu HAASTE-lehdessä 20.9.2023