Lasten kuulustelemista on tutkittu laajasti viime vuosikymmeninä. Tutkimusten perusteella on kehitetty useita käytännön suosituksia ja haastattelurunkoja. Suuri osa tutkimuksesta on keskittynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön.i Vähemmälle huomiolle on jäänyt lasten kuulustelut muissa tilanteissa, kuten turvapaikkaprosesseissa, huoltajuuskiistoissa ja lapsikauppatutkinnassa. Tarvitaan erityisesti käytännön tapauksissa tehtyjen kuulustelujen arviointia sekä empiiristä tutkimusta sen todentamiseksi, ovatko nykyiset kuulusteluperiaatteet hyödyllisiä ja sovellettavissa näihin tapauksiin ja missä määrin.
Parhaiden käytäntöjen pääpiirteet ovat yleensä samat eri tutkintayhteyksissä. Eräillä näkökohdilla on kuitenkin todennäköisesti suurempi paino ihmiskauppaa tutkittaessa. Tässä käsikirjassa esitellään joitakin näistä näkökohdista. Samalla lähdetään siitä, ettei ole olemassa vain yhtä menetelmää, joka sopisi niihin eri tilanteisiin, joihin lapset voivat joutua. Sellaisia ovat myös tapaukset, joissa myös heitä itseään voidaan epäillä hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista. Käsikirja perustuu tutkimuksiin ja ammattilaisten kokemuksiin. Käsikirjassa esitetään tapausesimerkkejä ja otteita kuulusteluista. Käsikirja hyödyntää kokemusperusteisia haastattelurunkoja ja esittelee yleisiä perusperiaatteita ja piirteitä, joilla on todennäköisesti erityisen suuri merkitys tutkittaessa epäiltyä lapsikauppaa.
Tässä käsikirjassa esitetyn lisäksi oikeusalan toimijoita kannustetaan varmistamaan, että lasten kuulustelut (oikeuspsykologiset haastattelut) videoidaan ja niitä käytetään todisteina tuomioistuimessa siten, että prosessi turvaa myös puolustuksen oikeuksia, sen sijaan, että lapsia ristikuulustellaan oikeudessa. Sellainen ristikuulustelu voi olla erityisen haitallista lapsille.