Selvityksen mukaan Suomen rikoslaissa on olemassa olevia keinoja vakavaan alipalkkaukseen puuttumiseksi, mutta keinoja ei tällä hetkellä käytetä parhaalla mahdollisella tavalla. Vakavaan alipalkkaukseen perustuva hyväksikäyttö tulee usein viranomaisten tietoon työsyrjinnän tai kiskonnantapaisen työsyrjinnän nimikkeellä. Molemmat nimikkeet edellyttävät syrjinnän todentamista. Alipalkkaukseen ei välttämättä liity syrjintää, vaan kyseessä on liiketoimintamalli, jossa työnantaja tavoittelee epäreilua taloudellista etua eikä siksi maksa työntekijöille asiaankuuluvaa palkkaa. Tällöin rikosprosessista ovat vaarassa sulkeutua ulos ne tapaukset, joissa alipalkkaus ei perustu syrjintään. Selvityksen mukaan näissä tapauksissa tulisi arvioida nykyistä paremmin sitä, voisiko kiskonnan tai petoksen rikostunnusmerkistö tulla sovellettavaksi.
Selvityksessä toistetaan jo useissa aikaisemmissa tutkimuksissa esiin tuotu huomio, että alipalkkauksen tehokkaaksi torjumiseksi on parannettava viranomaistenmahdollisuuksia tunnistaa alipalkkaus ja puuttua siihen. Lisäksi on tärkeää, että hyväksikäyttöriskissä olevat työntekijät saavat riittävästi tietoa oikeuksistaan ja pystyvät puolustamaan niitä. Sen sijaan rangaistusasteikkojen nostamiselle tai vanhenemisaikojen pidentämiselle selvityksessä ei löydetty painavia perusteita.
Nykyinen työperäisen hyväksikäytön vastainen sääntelyratkaisu ei kuitenkaan jää selvityksessä vaille kritiikkiä, vaan myös lainsäädäntöä vaan myös lainsäädännön uudistamista tulee harkita. Lainsäädäntöä kehittämällä on mahdollista edistää alipalkkaukseen puuttumista, rangaistusvastuun toteutumista ja uhrien pääsyä oikeuksiinsa. Selvityksen perusteella useista erityyppisistä ja osittain päällekkäisistä kriminalisoinneista koostuva sääntelykokonaisuus on jossain määrin epäjohdonmukainen, mikä voi vaikeuttaa tapaukseen soveltuvan nimikkeen tunnistamista ja soveltamista. Esimerkiksi kiskonnantapaisen työsyrjinnän sanamuoto on hyvin samanlainen kiskonnan kanssa, mutta kiskonnan tunnusmerkistöä ei ole selvityksen perusteella toistaiseksi juuri sovellettu alipalkkaustilanteissa.
Raportissa tarkastellaan työperäisen hyväksikäytön sääntelyä myös Suomen verrokkimaissa. Selvityksessä nostetaan esiin Norjan ja Ruotsin uutta sääntelyä. Norjassa kriminalisoitiin vuoden 2022 alussa palkkavarkaus (lønnstyveri), jolla tarkoitetaan oikeudetonta alipalkan maksamista tai palkan maksamatta jättämistä taloudellisessa hyötymistarkoituksessa. Ruotsalainen henkilön hyväksikäytön rikostunnusmerkistö (människoexploatering) on tarkoitettu soveltumaan niihin työperäisiin hyväksikäyttötilanteisiin, joissa ei ole kysymys ihmiskaupasta. Selvityksessä arvioidaan näiden tunnusmerkistöjen perusteluja ja seurauksia sekä verrataan niitä Suomessa käytävään keskusteluun alipalkkaukseen puuttumisesta.
Suomessa on viime vuosina otettu useita kehitysaskelia työperäisen hyväksikäytön torjumiseksi monella eri politiikan alueella. Selvityksen perusteella vakavaan alipalkkaukseen perustuvan työperäisen hyväksikäytön torjunta on kuitenkin yhä puutteellista. Soveltamisongelmia ilmenee viranomais- ja tuomioistuintasolla, mutta myös lainsäädäntöä voidaan tarkastella kriittisesti. Suomessa on jatkettava hyväksikäytön vastaista työtä monella eri alueella, myös rikoslainsäädännön piirissä. Selvityksessä esitetään sekä lyhyen että pitkän tähtäimen suosituksia viranomaistoimintaan ja poliittisen päätöksenteon tueksi.
Lisätietoja:
apulaisprofessori Tatu Hyttinen, Turun yliopisto, p. 050 339 2123, [email protected]
johtaja Natalia Ollus, HEUNI, p. 050 513 5987, [email protected]
yksikönpäällikkö Jussi Matikkala, oikeusministeriö, p. 0295 150 486, [email protected] erityisasiantuntija Mari Hankaankorpi, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 0295 047 331, [email protected]