Englanniksi pakottavasta kontrollista käytetään termiä coercive control, psychological control tai psychological coercion. Sillä tarkoitetaan väkivallan dynamiikkaa, jossa tekijän pyrkimyksenä on saavuttaa monenlaisten väkivaltaisten ja väkivallattomien tekojen ja taktiikoiden avulla hallinta, valta ja kontrolli suhteessa toiseen. Pakottavan kontrollin käyttäjä saattaa tukahduttaa uhrinsa elinpiiriä, sosiaalisia suhteita ja mahdollisuutta avun saamiseen. Kyseessä on eräänlainen psykologisen väkivallan muoto, jonka yhteydessä kontrollin harjoittaja voi käyttää myös muunlaisia väkivallan muotoja kuten esimerkiksi fyysistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa. Psykologinen kaltoinkohtelu ja pakottava kontrolli eivät helposti näy ulkopuolisille. Ulkopuolisten, mukaan lukien rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden, voi näin ollen olla vaikea ymmärtää miten toisia ihmisiä on mahdollista manipuloida hyödyntämällä psykologisia keinoja.
Kontrollin harjoittajan ei kuitenkaan ole välttämätöntä kohdistaa uhriin varsinaista fyysistä väkivaltaa pitääkseen hänet jatkuvassa pelkotilassa. Pelon ilmapiirin luominen esimerkiksi väkivallalla uhkailulla (uhria tai hänen läheisiään kohtaan) näyttäisikin olevan tavallisempaa kuin konkreettinen, jatkuva väkivaltainen toiminta. Kontrollin harjoittaja voi käyttää suullista uhkailua, nöyryyttämistä ja muunlaisia psyykkisen väkivallan muotoja uhrin oman toimijuuden rikkomiseksi. Nämä keinot voivat aikaansaada ”opittua avuttomuutta” ja luoda uhrille käsityksen siitä, ettei omalla käytöksellä ole mahdollisuutta vaikuttaa tilanteeseen. On kuvattu, että tekijä pystyy luomaan pelon ilmapiirin, jossa uhrille annetaan ymmärtää, että hänen tulee olla varuillaan jatkuvasti, “tai muuten…”. Tämä voi olla suora tai epäsuora väkivallan tai muiden kielteisten seurausten uhka. Kontrolli voi näkyä tekijän asettamina sääntöinä (ja rangaistuksina) mutta myös arjen mikromanageroinnissa. Tämä voi liittyä arjen perustarpeisiin: rahankäyttöön, ruokaan, pukeutumiseen, vanhemmuuteen, sosiaaliseen käyttäytymiseen. Myös vainoaminen parisuhteessa (tai sen jälkeen) voi olla osa tekijän kontrolloivaa käyttäytymistä. Itsenäisen tilan kaventuessa uhrin toimintakyky heikkenee ja tilanteesta lähteminen voi tuntua mahdottomalta.
Uhrin kannalta ulkopuolinen tuki voi olla oljenkorsi, jonka avulla hän voi päästä tilanteesta pois. Tutkimuskirjallisuudessa on todettu, että tekijä monesti tiedostaa tämän, ja tämän vuoksi saattaa tietoisesti pyrkiä eristämään uhria ja minimoimaan hänen mahdollisuuksiaan olla yhteydessä häntä tukeviin ihmisiin. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin nuoria ihmiskaupassa seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden kokemuksia, todettiin, että eristäminen eli kontaktien rajoittaminen on tyypillinen tapa vähentää uhrien mahdollisuuksia omaan toimijuuteen. Tekijä voi eristää uhrin monella tapaa, esimerkiksi rajoittamalla hänen mahdollisuuksiaan liikkua fyysisesti ja ylläpitää sosiaalisia suhteita turvallisiin ja luotettaviin henkilöihin siten, että ainoat sosiaaliset suhteet ovat tekijän hyväksymiä. Niin kutsutun kunniaan liittyvän väkivallan yhteydessä on tuotu esille, että uhrin – usein nuoren tytön tai naisen – liikkumista voidaan valvoa siten, ettei hän kykene asioimaan itsekseen muualla kuin koulussa. Tekijä tai tekijät voivat esimerkiksi saattaa hänet kaikkialle, valvoa hänen puhelintaan, sähköpostiaan ja sosiaalisen median käyttöä siten, ettei hän voi itsenäisesti kommunikoida näiden kautta.
Myös kunniaan liittyvästä väkivallasta puhuttaessa kuvataan usein pakottavan kontrollin ilmiötä. Kontrolloiva käyttäytyminen sisältää sosiaalista rajoittamista kuten esimerkiksi eristämistä kotiin, kotiarestia tai jatkuvaa valvontaa. Se voi olla henkistä väkivaltaa, joka ilmenee erityisesti painostamisena, pukeutumisen ja liikkumisen rajoittamisena sekä juorujen ja huhujen levittämisellä uhkaamisena. Lisäksi se voi ilmetä fyysisenä väkivaltana, omaisuuden tuhoamisena sekä väkivallalla uhkaamisena. Ihmisoikeusliiton mukaan nk. kunniaan liittyvään väkivaltaan voi myös kuulua henkilön sosiaalisen kanssakäymisen sekä taloudellisen aseman rajoittaminen ja kontrolli. Sosiaalisen kontrollin tyypillisiä muotoja on, että uhreja painostetaan tietynlaisiin valintoihin ja käyttäytymiseen esim. pukeutumiseen ja liikkumiseen liittyen.
Viime vuosina pakottava kontrolli on tullut esille useissa ihmiskauppatapauksessa. Muodoiltaan se voi näissäkin tilanteissa esiintyä yllä mainituin eri tavoin. Varsinkin ulkomaalaistaustaisten uhrien kohdalla tekijä saattaa lisäksi hyödyntää uhrin mahdollista kielitaidottomuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta sekä asuinmaan kulttuurin tuntemattomuutta. Jos tekijäkin on uhrin kanssa samasta lähtömaasta, hän saattaa olla ainoa henkilö, jonka kanssa uhri pystyy kommunikoimaan. Tällöin uhri on herkästi riippuvainen hänestä ja myös hänen armoillaan sen suhteen, miten esimerkiksi Suomen lakeja ja käytäntöjä selitetään. Tekijä saattaa selittää työperäisen ihmiskaupan uhrille, että näin Suomessa on tapana toimia tai uhata, että hänet lähetetään heti takaisin lähtömaahan, mikäli uhri yrittää kertoa ulkopuolisille työoloistaan. Prostituution pakotettua naista taas saatetaan uhata, että hänen lapsensa otetaan huostaan, jos viranomaiset saavat tietää naisen myyvän seksiä.
Tapauksessa, jossa uhri on täysin riippuvainen tekijästä ja hän kokee joutuvansa valitsemaan yksinäisyyden tai tekijän seuran välillä, voi yksinäisyys tuntua pelottavammalta vaihtoehdolta. Jos sosiaalisia suhteita ei ole muihin ihmisiin kuin tekijään, saattaa uhri myös alkaa nähdä tämän yhä myönteisemmässä valossa, ikään kuin takertuen siihen positiiviseen mitä tilanteessa voi löytyä. Ihminen, joka on täysin toisen armoilla, saattaa janota vähäistäkin myönteistä tunneilmaisua. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa uhri saattaa myös tulkita tekijän käyttäytymistä parhain päin ja syyllistää itseään tapahtumista.
Psykologista kontrollia tapahtuu myös sinällään ”myönteisten” mutta manipulatiivisten tunneilmaisujen kautta. Psykologinen kontrolli voi alkaa siten, että tekijä muodostaa suhteen (usein haavoittuvassa asemassa olevaan uhriin) ja esittää ystävää, mahdollista tulevaa kumppania, vanhemman roolihahmoa tms. Uhrin aiempi turvattomuus ja hyvien ihmissuhteiden puute altistaa hänet riskille turvautua tällaiseen riskialttiiseenkin suhteeseen ja takertua siihen. Joidenkin tutkimusten mukaan kontrolli voi olla tehokkaampaa silloin kun se ei ole suoraa tai vain uhkauksiin ja kielteisiin seurauksiin perustuvaa. Uhri saattaa siis alkaa kokea sympatiaa tai solidaarisuutta tekijää kohtaan.
Rikosoikeusjärjestelmän toimijoiden on siis tiedostettava psykologinen kontrolli ilmiönä sekä tunnistaa sen eri ilmenemismuotoja. Rikostutkinnassa on pyrittävä selvittämään ei pelkästään uhrin fyysisiä vammoja, vaan myös psykologisia olosuhteita ja psykologisen väkivallan kokemuksia. Varsinkin esitutkintakuulusteluissa on pyrittävä selvittämään mitä uhri on ajatellut tapahtuvan, mikäli hän käyttäytyy tietyllä tavalla (esimerkiksi jos hän on yhteydessä viranomaisiin tai pyrkii itsenäistymään suhteessa tekijään), millaisia mahdollisuuksia hänellä on ollut vaikuttaa tilanteeseensa ja muitakin väkivallan keinoja konkreettisen väkivallan ohella.
HEUNIn viime vuonna julkaistussa policy brief-raportissa Pakottava kontrolli ja rikostutkintaan liittyvä kuulustelu on lisää tietoa aiheesta sekä yllä olevaan tekstiin liittyviä tutkimusviitteitä. Lisäksi HEUNIn koulutusaineistoa ihmiskauppatutkinnasta, mukaan lukien asianosaisten kuulemiseen ja kertomusten arviointiin psykologinen kontrolli mielessä pitäen, löytyy HEUNIn koulutussivustolta HeuniEducation. HEUNI on myös laatinut yleislausunnon aiheesta oikeusprosesseja varten ja toimittanut useita koulutuksia oikeusalan ammattilaisille. Allekirjoittanut on myös laatinut käsikirjan lasten kuulemiselle ihmiskauppatutkinnan yhteydessä, joka julkaistaan vuoden 2024 aikana.
Julia Korkman
Oikeuspsykologian dosentti
Erikoissuunnittelija, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI
Oikeuspsykologian työelämäprofessori, Åbo Akademi School of Law
Kirjoitettu ja ensimmäisen kerran julkaistu Edilexissä: https://www.edilex.fi/uutiset/89811